”Olet elämäsi velkaa minulle…”

Jos ihmiselle annetaan lahja, jotain mitä hän on pyytänyt tai mitä hänelle halutaan antaa lahjoittajan toimesta, ei lahjan saajan katsota jäävän tästä velkasuhteeseen antajaan nähden.

Jos ihmiselle annetaan jotain ja sanotaan, että nyt olet minulle velkaa, täytyy saajan olla joko pyytänyt kyseistä asiaa, tai halunnut sitä. Ajatellaan kuolemanvaarassa olevaa ihmistä, joka ei halua kuolla: hänet pelastetaan ja tämän seurauksena henkilö kokee, että on ”elämänsä velkaa” pelastajalleen. Miksi? Koska hän ei halunnut kuolla ja on kiitollinen pelastetuksi tulemisestaan.

Ajatellaanpa nyt ihmistä, joka on kuolemassa ja haluaa kuolla. Hänet pelastetaan. Onko hän elämänsä velkaa pelastajalleen? Entö tekikö pelastaja tekonsa itsensä tai jonkin suosimansa moraaliperiaatteen vuoksi, joka ei salli muiden tappaa itseään? Jos hän teki sen jonkun toisen puolesta, ajatellen, ettei olisi hyväksi jos tämä henkilö kuolee, koska se vaikuttaisi toisiin ihmisiin, kuka on tällöin velkaa? Ei varmastikaan pelastettu yksilö.

Jos ihminen kokee olevansa elämänsä velkaa jollekin, tulisiko hänen elää elämänsä kunnianosoituksena tälle ihmiselle? Tai pyrkiä vuorostaan auttamaan häntä, pelastamaan hänet? Tulisiko hänen olla valmis uhraamaan oma elämänsä velanhaltijan puolesta, hänen hyväkseen?

Minusta on äärimmäisen perverssiä, kun käytetään sanontaa ”olet elämäsi velkaa minulle” vanhempien toimesta, äitien tai isien. Silloin lapsen elämä ei ole hänen elämänsä, vaan vanhempien.

Ja ainoa tapa maksaa tuo velka, päästä siitä eroon, on kuolla.

Ymmärtäisin sanonnan, mikäli lapsi pyytäisi syntyä – pyytäisi elämäänsä.

Mutta, jos annan sinulle jotakin ja sanon, että nyt olet minulle velkaa, voit kieltäytyä siitä ja ilmoittaa, ettet halua sitä, tai et halua joutua velkasuhteeseen minuun nähden. En siis voi antaa sinulle jotakin näin – minun täytyisi antaa se lahjana, jos haluaisin, että saisit sen.

Enkö olisi aikamoinen kusipää, jos antaisin jotain mistä et voi kieltäytyä, ja sen johdosta pitäisin sinua velallisena koko elinikäsi, koska et voisi korvata sitä mitenkään etkä päästä siitä eroon? Muistuttaisin siitä kuitenkin aina, kun minusta tuntuisi, että sinun pitäisi se nyt jälleen muistaa.

Tämän vuoksi katson, että vanhempien ei pitäisi milloinkaan puhua näillä sanoilla lapsilleen: ”olet elämäsi velkaa minulle…”